Eilen veljeni poika sai nimen ja me luonnollisesti olimme mukana ristiäisissä.
Pojan ensimmäinen nimi oli peritty äitinsä papalta, toinen nimi äitinsä isältä ja viimeinen veljeni ja minun enolta (joka oli myös veljeni rakas kummisetä ja veljeni oli myös kantamassa hänen arkkuaan viikko sitten).
Kaikilla serkuksilla on perittyjä nimiä, myös meidän tytöillä. Epen toiset nimet ovat edesmenneeltä mummolta ja yksi nimistä oli myös mieheni mummolla. Veeruskalta löytyy miehen mummon nimi ja äitin nimi. Jos meille vielä joskus suodaa lapsia niin heille on jo toiset nimet valmiina tulisi tyttö tai poika - perittyjä nekin.
Kaikilla minun puolen serkuksilla on myös pitkät nimet. veeruskalla pisin, 9 kirjainta ja nyt nimen saanella lyhin, 7 kirjainta. Veeruskankaan nimeä ei ikinä tule lyhennettyä vaain aina koko nimellä kutsutaan, eikä siitä ole ollut ongelmaa.
Veeruskalla on vain 2 kaimaa suomessa, Epellä löytyy enemmän kaimoja, mutta eniten toisita nimistä. Veeruskankin nimi on silti ihan perus kamaa : )
Hienosti meni tytöiltä serkkupojan ristiäiset. Kiltisti istuivat tytöt pöydässä vaikka osa vieraista, jopa kouluikäisitä ryömivät, jopa kahvipöydän alla! Vaikka veeruska on vilkas, osaa ja oppii hänkin käytöstapoja.
Meille kommentoitiin, että hyvin kasvatetut lapset, muttei se minusta erityistä kasvatusta tarvi - jos ei yhtään välitä missä ja miten lapset on eikä edes yritä neuvoa miten juhlissa ollaan niin mistä ne tietää... kääk mitäköhän tästä tulee : )
On hyvin tyypillistä ettei minusta ole yhtään kuvaa juhlista. otimpa sitten kuvan itse kotiin päästyämme (ulkokengillä tosin). Miekkosen mielestä bolero oli hassu, mutta ite tykkäsin.
Veeruskaa kiukuttaa, kun herätettiin kesken unien perille päästyämme.
no jopas alkoi kiinnostaa minkä nimistä porukkaa siellä on. :)
VastaaPoistaihana tuo bolero minusta. <3
Älähän yhtään vähättele kasvatustasi. Ei se ole niin itsestäänselvää, että lapset käyttäytyvät fiksusti, vaikka kuinka tietäisivät miten ko. tilanteissa tulisi käyttäytyä:).
VastaaPoistaOltiin ite viime sunnuntaina ristiäisissä ja oikeen nolotti kun lapset oli niinkun ei niitä olis yhtään kasvatettu. Äidin neuvot pysy mielessä noin viis sekuntia ja sitten taas menoks...
Terveisin Anna Ainolasta
PS. Ihana blogi. Käyn täällä usein vilkuilemassa elämänmakuisia juttuja ja kuvia.
Tiina - heh, he - ihan peruskaamaa ; )
VastaaPoistaAnna - pääasia mielestäni on, että yrittää edes neuvoa, ettei käännä selkäänsä : )
Ihana kun nimillä on jokin tarkoitus! meidän tyttöjen toiset nimet on myös perittyjä. Nuoremman ristiäisissä oli mukava kun mummi tuli sanomaan että ovat nyt sitten hänen kanssaan kaimoja ja kun vastasin että tiedän toki että ihan sen takia nimi valittiin niin mummi liikuttuu kyyneliin asti.
VastaaPoista